Trio Forrester lienee jo instituutio maassamme. Sankarillinen tanssiorkesteri on menestyksen kynnyksellä mainiossa jaksossa "Oikotuulet", jossa yhtyeen onni kurkistaa ikkunasta oivallisen auttajan muodossa.
"Pieni syrjähyppy" näyttää meille karulla tavallaan kuinka aika todellakin on suhteellista. Päähenkilön elämä on vertauskuvallisesti ja ennen kaikkea toiminnallisesti kamppailu vauhdilla kiitävää ajakulua vastaan.
Avatun maan äärellä on meillä kaikilla viimeinen mahdollisuus tehdä oikeat valinnat ystäviemme suhteen, ellemme sitten halua ehdoin tahdoin olla pappia kyydissä.
"Luokkakokous" pyrkii olemaan hulvaton kurkistus elinikäiseen, miehiseen ystävyyteen. Jaksossa nähdään millä mittareilla näitä arvoja punnitaan ja mihin se johtaa.
Turvallisen arkiharmaa turkulaisuuskaan ei ehkä sittenkään ole tae sille, ettei makean perään lähteminen kaikkine lisukkeineen pääse yllättämään.
"Vähän jeesiä" paljastaa onko olemassa ystävyyttä yli ymmärryksen. Tämä julkkisrokkareiden ja Tampereen välimaastossa liikkuva kertomus vastaa kysymykseen rakastaako Jumala iloista antajaa.
Mitä tapahtuu sielulle, kun se saa mittansa täyteen ihmiskirjoa, joka säälimättä on aikansa sohvan sylissä temmeltänyt?
Saneeraaja sijoittuu 90-luvun alun talouslaman aikoihin ja katsoo pienyrittäjän kovan arjen kautta tapahtumia. Tiukennetut taloudelliset arvot ovat syöstä ihmisyyden, välittämisen ja ystävyyden perikatoon. Mitataanko ihmisyyttä rahalla?
Saneeraus on kurkistus Saneeraajan maailmaan kymmenen vuoden kuluttua. Mitä samaisille, nykyisen suuryrityksen johtoryhmän jäsenille globalisaation siunaus on tuonut tullesaan.
Luonnonmukaiseen elintapaan luonnon helmassa pyrkivän luonnollisen perheen isän edesottamukset saavat luonnollisesti luonnottomia muotoja.
Tie ystäviin, menestykseen, ja vaikutusvaltaan voi alkaa kenellä tahansa vaikkapa aivan tavallisena perjantaina. Vai voiko?
Tätä jaksoa voisi pitää elämän lyhyenä johdantona olennaiseen. Tämä sosiodraama ei poraudu ainoastaan ihmissuhteiden saloihin, vaan myös leikkii herkällä tavallaan henkilösuhdedraamojen televisiokerronnan monivivahteisuudella.
Tahto rautainen vie läpi harmaan maratonin silloin kun yrittänyttä ei laiteta. Entäs mitä sitten kun laitetaan?
"Koiran elämää" voisi olla miehinen syrjäytymistarina. Koiruuden ylistys. Herkkä ja lyyrinen kuvaus naisen ja eläinkunnan edustajan ystävyydestä.
"Jimi etsii rajojaan" sijoittuu jääkiekkokatsomon tiiviiseen tunnelmaan. Se tutkii lätkäfaniuden kaksijakoista olemusta, kotoisen arkista jollotusta ja toisaalta pelinseurannan kiihkeää moni-ilmeisyyttä huumorin pilke silmäkulmassa.
Miehuuden olemuksen ääripäihin sijoittuva tarina näyttää kuinka kaukana nämä maskuliiniuden polarisaation helmet, runoilija ja upseeri miehessä, ovat toisistaan. Vankka ja humoristinen lämminhenkinen sovituskertomus.
Ollos huoleton, poliisi valveil on. Jopa silloin, kun tuntuu, että maailmassa ei ole ketään, joka ymmärtää, on lähin omainen viranomainen.
Minun silmieni tähden, laulan kuunkin taivaaltaan. Minun silmieni tähden, siirrän vuoret paikoiltaan.
"Toni ja Ile" on kertomus sinnikkäiden laitapuolen taapertajien kamppailusta surjäytymistä vastaan. Toisistaan riippuvaisten ystävysten, Tonin ja Ilen elämän tukipylväs on motto; kun sinä autat minua ja minä autan sinua, niin onnistumme yhdessä. Vai onnistummeko?
