Televisio mullisti tullessaan suomalaisen elämänmenon. Sen ympärille kasvoi yhteinen leirinuotio, jonka äärellä kaikki jakoivat saman tiedon ja kokivat yhdessä suuria tunteita.
Television äärellä kasvoi uusi sukupolvi, jolle televisiosta tuli tärkeä kaveri ja kasvattaja. Tavoittamattomalta tuntunut television maailma avautui ja teki taviksistakin tähtiä.
Televisio on pääsylippu tunteiden vuoristoradalle. Mille olemme nauraneet, mikä on saanut meidät liikuttumaan yhdessä?
Suora lähetys ja elämä tapahtuvat tässä ja nyt. Kaikkea ei voi käsikirjoittaa, ja tämä on myös tv-katsojien onni.
Television pelättiin tyhmentävän ja turmelevan Suomen kansan. Toisaalta sen uskottiin kasvattavan meistä viisaampia. Molempia se tekikin, ja samalla se muutti suomalaisen tunne-elämän.
Televisio käyttää valtaa ja sitä käytetään vallan välineenä. Kerran tv auttoi edistämään suomalaista demokratiaa. Tekeekö se niin enää? Kuka päättää, mitä katsomme, ja miksi sillä on merkitystä?